Monipuoliset työtavat

Opetussuunnitelman teksti

Ohjattu ja lasten omaehtoinen leikki sekä havainnolliset, lasten aktiivisuutta ja luovuutta edistävät työtavat ovat olennainen osa esiopetuksen toimintaa. Työtapojen valintaa ja käyttöä ohjaavat esiopetukselle asetetut tehtävät ja tavoitteet sekä lasten tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet. Monipuolisilla työtavoilla tuetaan lasten kasvua ja oppimista, heidän laaja-alaisen osaamisensa kehittymistä sekä vahvistetaan heidän sosiaalisia taitojaan.

Esiopetuksessa työtavat ovat sekä oppimisen väline että opettelun kohde - vähitellen kehittyvä taito, jota lapset tarvitsevat oppimisen polulla. Tämän vuoksi on tärkeää, että opettaja ohjaa lapsia kokeilemaan ja käyttämään erilaisia työtapoja ryhmissä, työpareina ja itsenäisesti. Lapset osallistuvat toiminnan suunnitteluun, työtapojen valintaan ja tekevät erilaisia työtehtäviä. Tämä on arjen osallisuutta, jonka tavoitteena on tukea lasten aloitteellisuuden kehittymistä ja omaa vastuunottoa. Oppimista edistää se, että lapset ovat mukana miettimässä työskentelyn tavoitteita ja he tietävät, mitä heiltä odotetaan. Tehtyjen valintojen ja työskentelyn onnistumista arvioidaan yhdessä.

Leikkiessään lapset oppivat ja hahmottavat maailmaa. Tämän vuoksi leikki eri muodoissaan on keskeistä esiopetuksessa. Kokemukselliset ja toiminnalliset työtavat tarjoavat elämyksiä ja vahvistavat lasten oppimismotivaatiota. Tavoitteena on, että lapset käyttävät kaikkia aistejaan, liikkuvat, kehittävät muistiaan ja mielikuvitustaan sekä nauttivat oivaltamisesta. Oppimisen ja yhteisöllisten toimintatapojen kehittymisen tukemiseksi esiopetuksessa käytetään esimerkiksi erilaisia pelejä. Yhdessä työskenneltäessä lapsia rohkaistaan kyselemään, ihmettelemään, tutkimaan, päättelemään ja ratkaisemaan ongelmia sekä toimimaan tavoitteellisesti yhteisen päämäärän suuntaisesti. Lapsille järjestetään myös mahdollisuuksia kokeilla ja toimia itsenäisesti.

Monipuolisten työtapojen käyttö edellyttää, että oppimisympäristöissä on riittävästi erilaisia leikkiin ja opetteluun soveltuvia materiaaleja, havainto- ja työvälineitä sekä mahdollisuuksia käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa. Toimivat oppimisympäristöt tarjoavat tilaisuuksia eriyttää lasten työskentelyä. Onnistumisen kokemuksilla ja kannustavalla palautteella tuetaan lasten myönteisen itsetunnon kehittymistä. Tavoitteena on, että lasten halu kokeilla ja opetella vahvistuu ja heille syntyy luottamus siihen, että he pystyvät oppimaan uutta.

Esiopetuksessa toiminnan keskiössä on lapsi vahvuuksineen yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Lasten leikin, aktiivisuuden ja luovuuden mahdollistajana ja rikastajana on aktiivinen aikuinen. Kasvattajan tärkein rooli on havainnoida - kuulla ja nähdä lapsi yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Näiden havaintojen pohjalta aikuinen luo yhdessä lasten kanssa oppimisympäristön joka houkuttelee tutkimaan, leikkimään ja oppimaan. Lapsi tekee, pohtii, päättelee, ottaa ja saa vastuuta. He auttavat toinen toisiaan, luovat ja vaikuttavat omaan ja ryhmän elämään.Lapsi toimii sosiaalisessa vuorovaikutuksessa koko ajan, toimien peilinä toisten tunteille ja oppimiselle. Lapsen keho ja kaikki aistit ovat mukana toiminnassa koko ajan.

Kasvattaja on toiminnassa mahdollistajana ja rikastajana. Tarvitaan riittävästi monipuolista materiaalia lasten ulottuville - tutkittavaksi, ihmeteltäväksi, kokeiltavaksi, purettavaksi, rakennettavaksi. Kasvattaja ohjailee toimintaa kehittävään suuntaan ja antaa mahdollisuuden tutkia uutta. Kasvattaja tukee lasten suunnittelua, toimintaa ja arviointia ylläpitämällä aktiivista vuoropuhelua ryhmässä. Havaintojen, mielipiteiden, oletusten, johtopäätösten ja kokemusten dokumentoiminen eri tavoin lisäävät lasten ajatusten arvostusta ja tuo lasten ajatuksia näkyväksi kaikille. Suunnittelua ja toimintaa rikastavat mm. kirjallisuus, tvt, monipuoliset oppimisympäristöt, lelut, pelit, esineet, tutkimusvälineet, kierrätysmateriaalit lisäävät mahdollisuuksia kestävän kehityksen, luovuuden, tutkimisen ja ongelmanratkaisukyvyn rikastamiseen.

Erilaisten projektien, teemojen ja ilmiöiden kautta toiminta rakentuu kuin itsestään lasten kiinnostuksen, tarpeen ja ajatusten pohjalle. Samalla monipuoliset työtavat ja oppimiskokonaisuudet tulevat luontevaksi osaksi lapsen elämää.

Projektityöskentely lisää lapsen osallisuutta (kts. kuvio). Projektit kulkevat spiraalin omaisesti rytmittäen arjen toimintaa. Aikuinen havainnoi lasten leikkiä ja toimintaa. Leikistä nousee esiin ilmiö, kysymys tai kiinnostuksen kohde, jota lähdetään yhdessä työstämään esim. piirtämällä tai kokoamalla miellekartta. Suunnitelmista ja ajatuksista kootaan ne asiat, joita halutaan tarkemmin tutkia. Aikuinen on aktiivisessa roolissa etsien aiheeseen liittyviä materiaaleja, kuten kirjoja, leikkejä sekä lauluja. Projektin edetessä oivalletaan ja kehitetään saatuja ideoita yhdessä eteenpäin. Lopuksi mietitään yhdessä onnistumisia, haasteita ja arvioidaan yhteistä toimintaa. Projektityöskentely on prosessi. Lopputulos ei tärkeintä, vaan mitä tapahtuu työskentelyn edetessä. Kun projekti, teema tai ilmiö on loppuun käsitelty voidaan pitää esim. juhlat, näyttely, esitys tai vaikka esittää tuotos lasten vanhemmille.