Käsinuket pedagogisena välineenä

Eino & Leino hankkeen tarinaseikkailuissa keskeisenä toimijana ovat Eino ja Leino sekä Kauno kirjasyöppö - käsinuket.  Kauno kirjasyöppö on kirojen ja sanojen lisäksi nielaissut välillä myös tunteensa. Tämän vuoksi Kaunolla on vatsa yleensä hieman kipeä. Einon ja Leinon on valmistanut Marja Manninen ja Kauno kirjasyöpön on valmistanut kierrätysmateriaaleista Sari Kiiliäinen.

Pedagogisena välineenä käsinuket ovat oiva keino etäännyttää opeteltavia asioita itsestä tai helpottaa lasten keskittymistä asiaan. Käsinuken kautta lapset voivat kokea tilanteita turvallisesti. Lapset voivat myös opettaa erilaisia taitoja nukeille, jolloin lapsen rooli oppimistilanteessa muuttuu. Näin hankalatkin asiat voidaan etäännyttää itsestä ja taitojen harjoittelu tapahtuu huomaamatta.

Bellita Torén käsittelee kirjassaan Käsi nuken sydämellä, käsinuken pedagogista käyttöä. Hänen mukaansa käsinukke parantaa lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta ja vaikuttaa myönteisesti tunneilmapiiriin. Nukke antaa lapsille rohkeutta ilmaista omia ajatuksiaan. Käsinukke herättää lasten kiinnostuksen asiaan leikin ja mielikuvituksen kautta ja sen avulla voidaan opetella sosiaalisia taitoja sekä vuorovaikutustaitoja.(1)

On tärkeää, että ohjaaja uskoo nukkeen, sillä myös lapsi haluaa uskoa nuken eloon heräämiseen. Lapsi saattaa jopa keskittyä nukkeen niin, että ohittaa ohjaajan paikallaolon. Eräänä päivänä päiväkodissa näin kävi myös meille. Lapsi tuli tuokion jälkeen kysymään, miksi Merli ei ollut tuokiossa lainkaan paikalla. Lapset olivat nähneet vain Kauno kirjasyöpön. 

Käsinuken avulla voidaan paremmin huomioida myös lapset, jotka tarvitsevat tukea keskittymiseen ja tarkkaavuuden ylläpitoon. Leikin ja kuvitteellisten roolien kautta pyritään tukemaan lapsen mielikuvitusta, myönteistä minäkäsitystä, itseluottamusta sekä keskittymiskyvyn kehitystä. Keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys kasvaa draama- ja nukketyöskentelyn myötä.(2)

Lähteet:

1: Torèn Bellita, 2000: Käsi nuken sydämellä, Käsinukke pedagogisena välineenä. Helsinki. Tammi.

2: Toivanen, T. 2009. Draamakasvatuksen mahdollisuudet varhaiskasvatuksessa. Teoksessa: Ruokonen, I., Rusanen, S. & Välimäki, A-L. (toim.) Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 30–35