Lukemisesta osa arkea

Keväällä 2020 Tuusulassa tehdyn varhaiskasvatuksen asiakaskyselyn mukaan vanhemmat toivoivat, että lukeminen olisi päivittäin mukana varhaiskasvatuksessa.

Lukemisesta olisi tärkeää tehdä luonteva osa arkea ja yhteinen tapa jo silloin kun lapsi on vielä hyvin pieni. Lapsella on syntymästään alkaen valmiudet ja kiinnostus sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Jo muutaman viikon ikäinen lapsi alkaa äännellä itse ja nauttii loruttelusta ja jutteluhetkistä.

Vuorovaikutusta lapsen ja aikuisen välillä tapahtuu jo ennen kuin lapsi oppii puhumaan. Lapsen sanavaraston kartuttaminen alkaa myös jo paljon ennen kuin hän osaa itse puhua. Tämän vuoksi lukeminen, puhuminen ja asioiden nimeäminen on tärkeää. Jo puolivuotiaan lapsen kanssa kannattaa lorutella ja lukea. Lapset jäsentävät kieltä kuulemalla ja mallioppimalla. Myös pieni lapsi haluaa kuulla rikasta ja monipuolista kieltä. Varhainen lukeminen vaikuttaa lapsen elämässä pitkälle tulevaisuuteen ja helpottaa myös tulevaa koulupolkua.(1)

Ensimmäisiä omia tarinoitaan lapset alkavat kertoa yhden ikävuoden jälkeen. Tällöin tarinat liittyvät yksittäisten asioiden esille tuomiseen. Lapsia tulisi rohkaista ja kannustaa kertomaan omia tarinoita ja heidän omille tarinoille tulisi antaa arvostusta. Lapsen tarinasta lisäkysymysten esittäminen tekee tarinasta tärkeän ja kannustaa lasta kertomaan lisää. Tarinankerronnan taidot ovat tärkeitä ja niiden on todettu ennustavan tulevaa koulumenestystä.(1)

Päivi Heikkilä-Halttusen mukaan kirjallisuuskasvatus ei ole rakettitiedettä vaan sitä voi tehdä kuka vain lapsen arjessa mukana oleva.

Lukeminen Heikkilä - Halttusen mukaan:  

• on laiskaa tekemistä
• on ilmaista
• on kivaa yhdessä tekemistä
• rauhoittaa ja hiljentää
• ei vaadi varustelua

Lähteet:

1: Lyytinen, P. (2011). Kielen kehityksen varhaisvaiheet. Teoksessa Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen, T. & Ketonen, R. (toim.)Joko se puhuu?(s. 48-68). Jyväskylä: PS-kustannus.