Kadonneet kirjaimet ja syödyt sanat

Katso toimintamallin esittelyvideo täältä.

Kadonneet kirjaimet ja syödyt sanat on pakohuonepelien logiikalla rakennettu peli, jota ohjattiin hankkeen aikana 14 alkuopetuksen luokalle. Pakopelissä lapset etsivät Sananjalkametsästä kadonneita sanoja ja oppivat samalla yhteistyötaitoja, ongelmanratkaisutaitoja, kaveritaitoja sekä tunnetaitoja.

Peli lähtee liikkeelle alkutarinalla. Eräänä aamuna Eino- siili huomaa, että jotain outoa on tekeillä. Yleensä kirjaimet ja sanat tanssivat ilakoiden aamuauringon valossa ja tatit tanssivat mukana. Nyt kaikkialla oli kuitenkin aivan hiljaista. Tatit murjottivat kuusen juurella ja metsän tärkeitä kauniita sanoja ei näkynyt missään. Ilman kauniita sanoja metsä muuttuisi synkäksi paikaksi, jossa kukaan ei viihtyisi. Einon teki mieli käpertyä piikkipalloksi. Silloin se muisti, mitä sen hyvä ystävä Leino oli sanonut. Haastavassa tilanteessa tuli pysähtyä ja hengitellä syvään rauhassa...

Eino pyytää lapsilta apua haastavan tilanteen ratkaisemiseen. Myös metsän eläimet auttavat lapsia. Ehkä joku on nähnyt jotain? Ehkä kaikki kirjaimet eivät ole kuitenkaan kadonneet.

Lasten tehtävänä on etsiä kadonneita sanoja, ratkaista mm. kielellisiä tehtäviä ja saada auki digitaalisia lukkoja, kirjainlukkoja ja numerolukkoja. Matkan varrella lapset löytävät myös erikoisia kiviä, jotka osoittautuvat kivettyneiksi tunteiksi. Kuka on syönyt sanat ja jättänyt kertomatta tunteistaan?  

Pelin lopussa tunnekiviä tarkastellaan lähemmin. Ne kaikki saavat olla olemassa ja näkyvissä. Niille kaikille on oma paikkansa. Hirmuisimmankin kiukun keskellä jokainen lapsi on hyvä ja arvokas, ihana juuri sellaisena kuin on. Surulle teimme pesän. Siinä se saa rauhassa olla ja ottaa oman aikansa. Ehkä jonain päivänä se haalistuu ja katoaa tai muuttuu muuksi. 

”Tuletko tänne uudestaan? Haluaisin tehdä tämän uudestaan!” - lapsi 8 -v.

"Jos on surullinen olo, silloin saa itkeä!"- lapsi 8-v. 

Materiaalin ja pelin ohjaamisen on suunnitellut, tuottanut ja toteuttanut projektikoordinaattori Leena Mela. 

Peleistä ei lopulta tuotettu mitään valmista toisinnettavaa materiaalipakettia, mutta käytössä olleet lukot ja muut välineet jäävät kirjaston ja kasvattajien käyttöön.