Viiva ja väri - vastakohtien taidetta

Lars-Gunnar Nordström 7_2915.1.-12.5.2013

Göran Augustson, Juhana Blomstedt,  Ernst Mether-Borgström, Lars-Gunnar Nordström, Unto Pusa, Eino Ruutsalo, Susanna Kivistö, Laila Pullinen, Ulla Rantanen, Pekka Ryynänen, Tuomo Saali

Abstrakteja muotoja sekä värin ilottelua nähdään Aune Laaksosen Taidesäätiön, Tuusulan kunnan ja Lars-Gunnar Nordströmin säätiön kokoelmista kootussa näyttelyssä kevään 2013 aikana Taidekeskus Kasarmissa. Viivan ja värin vaihtelua on geometrisissa pinta- ja viivasommitelmissa sekä väreiltään vahvoissa ja ekspressiivisissä teoksissa. Näyttelyssä on esillä maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia 1940-luvulta 2000-luvulle asti.

Suomessa geometriset kuva-aiheet näkyivät Lars-Gunnar Nordströmin, Unto Pusan, Juhana Blomstedtin, Eino Ruutsalon ja Ernst Mether-Borgströmin taiteessa 1950-luvulta alkaen. Taiteilijat liikkuivat vapaasti konstruktivismin ja modernismin välimaastossa. Lars-Gunnar Nordströmin taide muuttui 1940-luvun lopun kubistisvaikutteisen kauden jälkeen kohti selkeitä ja pelkistettyjä sommitelmia. Maalaussommitelmien rinnalla veistotaide puhuttelee teräkseen toteutetuissa geometrisissa muodoissa. Suomessa 1950-luvulta alkaen konstruktivismi näkyi etenkin Juhana Blomstedtin ja Göran Augustsonin taiteessa.

1950-luvun alussa suomalaiset taidegraafikot järjestivät Viiva ja väri -nimisiä näyttelyitä. Tuon ajan grafiikassa uutta olivat kirkasväriset lito- ja serigrafiat, joita etenkin Göran Augustson, Lars-Gunnar Nordström ja Ernst Mether-Borgström tekivät. Serigrafiassa käytettiin usein kirkkaita, tasapintaisia värikenttiä. Väristä Nordström totesi 1960-luvulla: "...Väri on kuvissani tärkeänä tekijänä, ei miellyttävänä tai mielistelevänä sommitteluaineksena, vaan välttämättömänä osana kokonaisuudessa, polttoaineena, joka pitää moottorin (muodon) toiminnassa." Eino Ruutsalo oli ollut II maailmansodan aikana hävittäjälentäjä, mutta siirtyi kuvataiteen ja elokuvaamisen piiriin sodan jälkeen. Näyttelyssä nähdään muun muassa Ruutsalon geometrisilla muodoilla leikittelevä serigrafiasarja Kineettinen kansio nro 19 (1978). Pekka Ryynäsen useat serigrafiat liittyvät maurilaisen Alhambran palatsin arkkitehtuuriin ja dekoraatioaiheisiin. Grafiikkasarjassa Lähellä, Läsnä kaikessa ja Välissä islamilaiset kuvioaiheet muuntuvat geometrisiksi kuvioiksi.

Suomen taiteessa 1960-luvun jälkeen oli ekspressiivisiä piirteitä. Amerikkalainen sodan jälkeinen abstrakti ekspressionismikin näkyy taustavaikutteena. Ulla Rantasen maalauksissa kuten Kivi (guassi 1991) on muotoja ja värejä ilmaisuvoimaisesti kuvattuna. Kuvanveistäjänä tunnetun Laila Pullisen litografioissa on viivan ja liikkeen tuntua. Ekspressiivistä värikkyyttä ja vapaita muotoja esiintyy monen näyttelyssä olevan taidemaalarin teoksissa. Fiskarsin taiteilijakylässä työskennelleen Susanna Kivistön suurikokoisissa 1990-luvun maalauksissa puhuttelevat ilmaisuvoimaiset värit. Reino Hietasen hillitty grafiikka liikkuu abstraktin ja esittävyyden rajoilla.

 

Teksti Tuusulan taidemuseon näyttelysihteeri Päivi Ahdeoja


Netland-tuotantoa