Luontoromantiikkaa!

Tuusulan taidemuseon kesänäyttelyssä Taidekeskus Kasarmilla kohtaavat romantiikan ja nykytaiteen maisemat. Luontoromantiikkaa -näyttelyssä vertaillaan romantiikan ajan maisemia 1800-luvulta nykytaiteilijoiden teoksiin, joissa voi nähdä viittauksia romantiikkaan.

Werner Holmberg, Saksalainen maisema, Porin TMRomantiikan ajan taide syntyi Saksassa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa kirjallis-filosofisena liikkeenä. Romantiikkaa leimasi kiinnostus tunne-elämään kuten ilmeni runoilija Johann Wolfgang von Goethen (1749-1832) tuotannossa muun muassa romaanissa Nuoren Wertherin kärsimykset. Saksan maalaustaiteessa romantiikka näkyi maisemataiteessa. Luonnonkuvaus käsitettiin ihmisen mielen- tai sieluntilan symboliksi. Ihminen jylhässä vuoristo- tai alavassa merimaisemassa oli tuttu aihe saksalaisen Caspar David Friedrichin (1774-1840) taiteessa. Romantiikan taiteilijat kuten suomalainen Victoria Åberg (1824-1892) hakeutuivat Roomaan, jossa maalattiin italialaista maisemaa ja raunioita dramaattisissa efekteissä. Saksalaiset luonnonfilosofit tai luontoromantikot vierastivat 1600-luvulta periytyvää materialistista ja mekanistista luontokäsitystä ja valistusajan järjenpalvontaa. Vasta Darwinin evoluutioteoria syrjäytti luontoromantiikan 1800-luvun jälkipuoliskolla. Werner Holmberg (1830-1860) oli ensimmäinen merkittävä suomalainen taiteilija, joka opiskeli Düsseldorfissa Saksassa 1850-luvulla. Holmbergin taiteessa voi nähdä aidon luontokokemuksen vaikutuksen maisemamaalaukseen. Luonnokset tehtiin paikan päällä ja lopulliset, pikkutarkat öljyvärimaalaukset viimeisteltiin ateljeessa.

Kalle Kataila, GuhyalokaSuomalaisessa nykytaiteessa pohditaan ihmisen suhdetta luontoon ja maisemaan usein romantiikan henkisesti. Viittaukset romantiikkaan voivat olla suoria tai viitteellisiä, yhdistävää voi olla romanttinen tunnetila tai suora sommitteluaihekin. Selkeimmin viittauksia saksalaiseen romantiikkaan on Kalle Katailan (s. 1978) meditatiivisissa valokuvissa. Ihminen on kuvattu pienenä etualalla, perinteisen romantiikan maisemamaalauksen tyyppisenä staffaasina, ihailemassa maisemaa. Katsoja voi samastua selin olevaan ihmishahmoon, joka on uppoutunut kulloisenkin maiseman tai kaupunkinäkymän tarkasteluun melkein yhtä hartaasti kuin Caspar David Friedrichin maalausten hahmot. Katailan kuvat kutsuvat pohdiskelemaan, samoin kuvassa oleva ihmishahmo tuntuu olevan uppoutunut mietiskelyyn luonnon ääressä. Kataila on kertonut kiinnostuksestaan joogaan ja buddhalaisuuteen. Vaikuttava valokuva Guhyaloka, Contemplation on kuvattu Espanjassa lähellä erästä retriittikeskusta, jossa Kataila oli viettänyt aikaa.

Sandra Kantasen (s. 1974) maisemakuvat ovat romanttisia ja tunnelmallisia ja ne kuvaavat aasialaisia maisemanäkymiä. Kantanen opiskeli vuonna 2001 Pekingissä Kiinassa, ja sai vaikutteita vanhasta kiinalaisesta maalaustaiteesta. Ensi silmäyksellä orientalistinen tai japonistishenkinen romanttinen maisema pitää sisällään muita merkityksiä. Etenkin Sakura-sarjassa katsoja vaikuttuu maalaustekniikan yhdistämisestä valokuvaan. Valokuvana teos perustuu sommitteluun, valoon ja muotoon. Henkisyyden ja harmonian tavoittelu onnistuu ja luo samalla haikean romanttisen vivahteen. Valokuvan päälle digitaalisesti maalatut siveltimen vedot sekä peittävät kuvaa että rakentavat siihen omaa ilmaisuaan. Kantasen sivellintyöskentely tuo katsojan mieleen kiinalaisen maalaamisen perinteen. Nämä romanttisen kauniit maisemat kuvaavat usein ihmisen luontokatastrofin partaalle riistämää luontoa. Kuvien taustalla oleva todellisuus on karumpi, kuin millaisen tarinan katsoja kuville antaa. Verhotun tai usvan takaiset maisemat antavat mielikuvia jostain kätketystä, kuin toisesta todellisuudesta.

Käsitetaiteilija Jussi Kivi (s. 1959) kulkee Anttilan tavoin luonnossa ja metsässä piirtäen karttoja, havaintoja, ottaen valokuvia ja kirjoittaen tekstejä retkiltään. Kiven mukaan dokumentoiva esitystapa yrittää kertoa, että on kyse olemassa olevista paikoista. ”Romantiikan aatemaailmassa menneisyys oli ikuisuuden metafora. Käytän vanhahtavaa estetiikkaa ja välineitä, koska romantiikan filosofia, suhde tieteeseen, fantasiat ja kuvasto sekä yksinkertaiset keinot kiehtovat minua ja koska teknologisessa kulttuurissa luontokin kuuluu menneisyyteen.” Kiven taiteessa on luontoon liittyvä kokemuksellinen ja romanttinen pohjavire. Kiven kartat, luonnon ja maiseman kuvat luovat usein mielleyhtymiä saksalaisen romantiikan taiteeseen, muun muassa Caspar David Friedrichiin. Kivi sai Ars Fennica -palkinnon vuonna 2009. Kolmisenkymmentä vuotta hän on retkeillyt eräretkillään kauas keskuksista tai sitten kaupunkien laidoille, luolastoihin ja kaatopaikoille. Romanttisista retkistä on tullut käsitetaidetta.

Sanna Kanniston (s. 1974) valokuvissa luonnontieteellinen maiseman tarkkailu yhdistyy eksoottiseen luontoon. 1700-1800-lukujen luonnontutkijan tavoin Kannisto on rakentanut tieteellisen näköisen kuvauslaboratorionsa viidakkoon tai alkuperäiseen luontoon. 1990-luvun lopulta alkaen Kannisto on työskennellyt biologisilla kenttäasemilla trooppisissa sademetsissä muun muassa Brasiliassa, Ranskan Guineassa ja Costa Ricassa. Tree Death 1 ja 2 (2010) -teoksissa näkyy mustaa taustaa vasten kuvattuna puun kantoa ja juurakkoa muistuttaen romantiikan ajan yksityiskohtaisia luontotutkielmia, romanttisia fragmentteja. Musta tausta viittaa perinteisiin asetelmamaalauksiin, etenkin alankomaalaisiin. Valkoisessa laboratoriomaisessa tilassa, mustien verhojen keskellä kuin näyttämöllä, eksoottiset kasvit ja eläimet tulevat tarkastelun kohteeksi.

Valokuva- ja videotaiteen välimaastossa liikkuva Santeri Tuori (s. 1970) käyttää pysähtyneen kuvan ja liikkuvan kuvan erilaisia yhdistelmiä teoksissaan. Metsä-videoteos yhdistää kunnianhimoisesti valokuvaa, videomateriaalia ja äänimaisemia erilaisissa versioissaan. Tässä näyttelyssä nähdään pienempikokoinen ja äänimateriaalista riisuttu versio Metsä 7 (Vehmas), jossa katsoja voi seurata vuodenajan, valaistuksen ja ajan vaihtumista samassa kökarilaisessa metsässä. Metsä-teoksessa huojuvat tuulessa puiden rungot, lehdet ja oksat. Pysyvyys ja katoavuus ovat keskeisiä teemoja. Vaikka taiteilija on tutkinut samaa metsää eri aikoina pikkutarkasti, luonnontutkijan tavoin, on lopputulos aisteihin ja tunteisiin vetoava kokemus metsästä.

Romantiikan maisemamaalauksen opettajia Düsseldorfissa oli muun muassa balttilaissyntyinen Eugen Dücker (1841-1916), jonka teos Välimeren rannoilta (1880) nähdään näyttelyssä. Victoria Åberg oli varhaisia suomalaisia naistaiteilijoita. Åberg opiskeli ensin Düsseldorfissa maisemamaalari Hans Guden yksityisoppilaana. Åbergin pitkän Italian kauden (1869-1882) teokset ovat vaikuttavia romanttisia näkymiä maisemasta kuten teokset Maisema Roomasta (1873) ja Maisema (1881). Fanny Churberg (1845-1892) opiskeli myös Düsseldorfissa. Hänen herkkä, miniatyyrimainen maalauksensa Metsäpurolla (1870-luku) on luontoromantiikkaa parhaimmillaan.

Teksti näyttelysihteeri Päivi Ahdeoja, Tuusulan taidemuseo

Luontoromantiikkaa!
30.5.-9.9.2012
Taidekeskus Kasarmi

TAIDEKESKUS KASARMI
Tuusulan taidemuseo
Jääkärinpolku 2,Tuusula
p. 09 8718 3465, 040 314 3462
www.taidekeskuskasarmi.fi
www.facebook.com/taidekeskuskasarmi

Avoinna
1.5.-31.8. ti-su 11-18
1.9.-30.4. ke-su 12-17

Pääsymaksut
5,50/4,50/2,00 €.


Netland-tuotantoa