Muistoja etelästä

Martta Wendelin, TaorminaMuistoja Etelästä
– maalauksia ja luonnoksia Martta Wendelinin Italian matkalta

26.5.–9.9.2012 Wendelin Galleria

Kuvittaja ja taidemaalari Martta Wendelin (1893–1986) oli 1920-luvulla menestyvä kuvittaja, työskennellyt pitkään WSOY:lle ja muille kustantajille. Unelmoitu ulkomaanmatka toteutui vuonna 1927 ja se suuntautui Italiaan, jonne perinteisesti jo 1700-luvun lopulta tehtiin sivistäviä opintomatkoja, Grand Tour´eja. Wendelinin matkatovereina oli Kotkan tyttölyseon opettajia – kuvaamataidon opettaja Tyyni Nyström ja kieltenopettaja Bertta Äyräpää. 33-vuotias Martta Wendelin piti matkapäiväkirjaa lähes koko matkan ajan kuvaillen tunnelmia ja nähtävyyksiä. Matka ulottui Saksan kautta Milanoon, Genovaan, Roomaan, Napoliin ja Sisiliaan asti. Kesäkuun alussa seurue matkusti höyrylaivalla Itämeren poikki Stettiniin. Sveitsissä matkalaiset vierailivat mm. Konstanzissa Bodenseen rannalla sekä retkeilivät Alpeilla. Paluumatkalla poikettiin Venetsiassa, jossa syntyi ainakin lyijykynäpiirustus Venetsia. Kaupungin näkymät vaikuttivat myöhempiin kuvituksiin.

Vasta Italiassa Martta Wendelin ehti ottaa luonnoslehtiönsä esiin ja piirtää näkymiä vierailemissaan paikoissa. Öljyvärimaalaus Vedenkantajatyttö (1927) on pelkistyneen monumentaalinen ja siinä näkyy Wendelinin viehtyminen italialaisten tummiin ja siroihin piirteisiin. "Ja kansa sitten. Se on elävää ja vilkasta ja ystävällistä kaikkialla – ainakin meille. Yleensä se on kaunis piirteistä ja siroa, varsinkin nuoret kasvavat pojat ja tytöt ovat usein ihmeellisen täydellisiä kauneudessaan. Ja pikku bambinot ovat kuin kuvasta otettuja”.

Wendeliniä viehättivät Roomassa nähtävyydet; rauniot, puistot ja palatsit. ”Ja nyt olemme siis Roomassa, vanhassa ikuisessa Roomassa, joka on ihmeen vapaa (…), mutta samalla ylhäisen arvokas yksinkertaisuudessaan. (…) Ensimmäisinä päivinä joimme mitä ikinä keksimme. Vettä, birraa, viiniä, kahvia, limonea – ja aina oli kurkku ahdistavan kuivana. Nyt siihen on jo vähän tottunut. – Paljon täällä on nähtävää, raunioita, kokoelmia, puistoja. Pincio (Pincion puisto) on kaunis, Forum mahtava rauniona, Casa Farnese tarunomainen vanhoine puistoineen, Palazzo dei Cesari ihmeen ihana”. Roomassa syntyi aiheita öljyvärimaalauksiin kuten Suihkukaivo (1927), joka kuvaa Pincion puiston barokkiaikaista, koristeellista kaivoa.

Museot ja kirkot tulivat matkaseurueelle tutuiksi – kuten kaikille Italian matkaajille. Roomassa Wendelin näki antiikin, renessanssin ja barokin taidetta. Kävimme tänään Pantheonissa, joka on yksinkertainen ja ylhäinen. Siellä menimme pieneen kirkkoon Sopra di Minervaan, jossa erään sivualttarin yläpuolella on ihana Filippino Lippin fresko ”Neitsyt Maarian ilmestys”. Madonna ja lapsi -aihe näkyi myöhemmin Wendelinin tuotannossa ja vaikutus tuli suoraan Italiasta. Anni Swanin Legendoja -teoksen (1929) kuvituksissa voi nähdä keski- ja eteläeurooppalaisen maiseman ja miljöön vaikutusta. Etenkin Pyhä Elisabeth-aiheessa on varhaisrenessanssin vaikutusta vaatetuksessa ja sommittelussa. Samoin vuonna 1929 Wendelin kuvitti Johann Christoph von Schmidtin klassikkoteoksen Genoveevan kannen samaan tyyliin.

Heinäkuun alussa matkaa jatkettiin Roomasta etelään. Napolin kansallismuseossa Wendelin matkaseuralaisineen sai nähdä renessanssitaidetta: Botticellia, Masolinoa, Verocchiota, Caravaggiota ja Tiziania. Vesuvius, Pompeijin rauniot ja Napolin lahti innoittivat Wendeliniä maisemakuvauksiin. Napolissa Wendelin kirjoitti päiväkirjaansa jäätyään lepäilemään hotellille matkatoverien lähdettyä Pompeijiin: ”Istun mukavassa laiskanlinnassa asuntomme parvekkeella. Edessä on Napolin lahti – sileä rantatie vaan erottaa talon sinisestä vedestä. Sinistä on se vesi, eri vivahteissa ja savua tupruttava Vesuvius on punertava ja muut vuoret yltympäriinsä häämöttävät punertavina, punasinervinä ja sitten haipuvat epämääräiseen autereeseen.” Nämä punervat ja lilan sävyt näkyvätkin Wendelinin maalauksissa.

Öinen laivamatka Napolista Palermoon, Sisiliaan, jäi unohtumattomana elämyksenä mieleen. Italian yö näkyi aiheena maalauksissa kuten pastellimaalauksessa Kuutamoyö Taorminassa, Italian yö (1927). Palermon satamasta matkattiin hevosrattailla ”päivävarjon” alla läpi kaupungin St. Elisabettan luostariin, joka oli matkalaisten majapaikka. Wendelin ystävineen viehättyi luostarin sisariin, jotka veivät herttaisuudessaan ja yksinkertaisessa ystävällisyydessään voiton kaikista muista matkan aikana tavatuista ihmisistä.

Italian aiheet näkyivät seuraavina vuosina Wendelinin kirjankuvitustöissä. Hän kuvitti 1928–29 italialaisen Nobel-palkitun kirjailijan Grazia Deleddan (1871-1936) teoksia. Deleddan Muratti-kirjan kannessa oleva vedenkantajatyttö näkyy eri teemoina Wendelinin taiteessa. Anni Swanin nuortenkirjassa Sara ja Sarri matkustavat (1931) on kuvattuna kannessa Napolin lahden tai läheisen Amalfin rannikon näkymiä Välimeren rannalta. Kirjan luonnosversiossa näkyy puolestaan San Marcon aukio Venetsiasta. Joissain viihderomaanien kansikuvissa vuodelta 1928 on selviä edellisvuoden Italian matkan vaikutelmia kuten Bagheeran Rakkaus kutsuu -kirjan kansikuvassa.

Italian matkan tuotantoa Wendelin esitteli yhteisnäyttelyssä Tyyni Nyströmin ja Ilma Palomäen kanssa Kotkan Pohjalla huhtikuussa 1928. Wendelinin Italian matkan maalauksissa on omintakeinen värimaailma, opaalimaisen kuultavat sävyt vaaleanpunaisessa, sinililassa ja ruskean eri sävyissä.

Teksti näyttelysihteeri Päivi Ahdeoja, Tuusulan taidemuseo


Netland-tuotantoa