LUONTO JA ELÄIMET

1. Mistä saan tietoa uimavesien sinilevätilanteesta? Mistä tunnistan sinilevän? Miten toimin havaitessani uimavedessä sinilevää?

Sinilevätilanteen seuranta Keski-Uudenmaalla

Keski- Uudenmaan ympäristökeskus valvoo uimarantojen sinilevätilannetta uimavesinäytteiden ottamisen yhteydessä. Uimavesien näytteenottokalenterin ja uimaveden laatutiedot sekä näytteiden oton yhteydessä mahdollisesti havaittu sinilevä löytyvät Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen verkkosivuilta. Uimarannan sinilevätilanne saattaa muuttua tuntien sisällä mm. tuulen tai sateen vaikutuksesta. Tilanteen kehittymiseen vaikuttavat paitsi veden laatu, myös lämpötilat ja tuulet. Ajantasainen tieto uimarantojen sinilevätilanteesta löytyy valvottujen rantojen ilmoitustaululta. 

Voit ilmoittaa sinilevähavainnoistasi Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen päivystäjälle maanantaista torstaihin klo 9:00 – 11:00, p. 040 314 2257.

Suomen ympäristökeskus ylläpitää valtakunnallista leväkatsausta, joka julkaistaan kerran viikossa torstaisin kesä-elokuussa. Tiedot perustuvat ympäristöviranomaisten keräämiin tietoihin. Katsaus löytyy osoitteesta www.ymparisto.fi.

Järviwiki on verkkopalvelu, jota rakennetaan ja julkaistaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöllä. Järviwikistä löytyy perustiedot kaikista yli 1 hehtaarin kokoisesta järvestämme sekä valmiit työkalut, joilla käyttäjät voivat jakaa mm. valokuvia ja havaintoja. Ko. levätilanne löytyy sivuilta www.jarviwiki.fi.

Sinilevän tunnistaminen ja määrän arviointi

Sinilevät kuuluvat järvien luonnolliseen eliöstöön. Runsastuessaan sinilevät muodostavat veden pintaan nauhoja tai lauttoja, jotka tuuli voi tuoda rantaan. Massaesiintymiä aiheuttavat sinilevälajit voivat muodostaa myrkyllisiä kukintoja.  Lämmin ja tyyni sää on sinilevien massaesiintymiselle, ns. leväkukinnoille otollinen.

Sinilevät ovat useimmiten väriltään vihreitä tai kellertäviä; kuivuessaan levämassa muuttuu usein vihreäksi tai turkoosiksi. Aluksi lisääntyvä sinilevä näkyy vedessä vihertävinä tai kellertävinä hippuina, lopulta levämassa voi nousta veden pintaan levälautoiksi. Rantaan ajautunut levämassa muistuttaa usein paksua maalia tai hernerokkaa. Vanhetessaan se muuttuu ruskehtavaksi, vihreäksi, sinivihreäksi tai turkoosiksi. Sinilevälle on ominaista ummehtunut maamainen haju.

Sinilevä ei ole varsinaisesti levä vaan mikroskooppisen pieni syanobakteeri. Nämä mikroskooppiset levät voivat nousta veden pintaan solunsisäisten kaasurakkuloiden avulla ja muodostaa laajojakin levälauttoja. Massaesiintymää sanotaan leväkukinnaksi. Sisävesissä on noin kymmenen sinileväsukua, joissa useat lajit saattavat muodostaa myrkyllisiä kantoja.

Vedessä on vasta vähäinen määrä sinilevää, jos levää on havaittavissa vihertävinä hiutaleina tai tikkuina vedessä. Levää näkyy, jos vettä ottaa läpinäkyvään astiaan. Rannalle on saattanut ajautua kapeita leväraitoja. Levä heikentää näkösyvyyttä. Tyynellä säällä sinilevä muodostaa veden pinnalle harsomaisen vihertävän kalvon. Sinilevän määrä ilmoitetaan  runsaaksi jos veden pinnalle on kohonnut pieniä levälauttoja tai rannalle on ajautunut leväkasaumia.

Jokainen voi myös itse tehdä yksinkertaisen levätestin: otetaan epäillystä leväesiintymästä näyte astiaan ja annetaan näytteen rauhoittua paikallaan jonkin aikaa. Jos vihreitä hiukkasia alkaa kerääntyä veden pinnalle, kyseessä on todennäköisesti sinilevä. Rannalla voi esiintyä myös rihmamaista viherlevää, joka ei ole myrkyllistä: kokeile esimerkiksi kepillä, onko levämassa kiinteää ja voiko sitä nostaa kepillä. Jos levä jää roikkumaan keppiin, on kyseessä rihmamainen levä. Jos massa kosketettaessa hajoaa hiukkasiksi veteen, kyseessä on todennäköisesti sinilevä.

Ohjeita sinileväesiintymän varalle

Sinilevät tuottavat ihoa ärsyttäviä yhdisteitä sekä hermo- tai maksamyrkkyjä. Noin puolet tutkituista sinileväesiintymistä on ollut myrkyllisiä. Sinilevien myrkyllisyys riippuu levälajista ja olosuhteista. Samassakin leväesiintymässä osa levämassasta voi olla myrkyllistä ja osa ei. Myrkyttömätkin sinilevät voivat aiheuttaa iho- ja hengitystieoireita. Myrkyllisyyttä ei voi päätellä ulkonäön perusteella vaan se voidaan todeta varmasti vain laboratoriokokeissa. Näin ollen kaikkiin runsaisiin leväesiintymiin tulee suhtautua varauksella.

- älä ui vedessä, jossa on runsaasti sinilevää
- pidä kotieläimet ja lapset poissa rannasta, jos vedessä on runsaasti sinilevää
- varo nielemästä sinileväistä vettä
- älä käytä sinilevävettä pesu- tai löylyvetenä
- sinilevämyrkyt eivät häviä vettä keitettäessä
- älä kastele syötäviä vihanneksia, kuten salaattia, sinilevävedellä

Sinilevä voi aiheuttaa iho-oireita, silmien kirvelyä, nuhaista oloa, lihaskipua tai pahoinvointia. Jos epäilet uineesi sinileväisessä vedessä tai nielleesi leväpitoista vettä ja sinulla esiintyy oireita:

- suihkuta runsaalla, puhtaalla vedellä sinileväinen vesi pois iholta ja silmistä
- käytä tarvittaessa lääkehiiltä (hiilitabletit, jota saa apteekista), myös lemmikkieläimelle voi yrittää antaa lääkehiiltä
- ota yhteyttä Myrkytystietokeskukseen, josta saa neuvoja ja toimintaohjeita ympäri vuorokauden, puhelin (09) 471 977 (suora) tai (09) 4711 (vaihde)
-
vakavassa myrkytyksessä ota yhteyttä lääkäriin

 

2. Miten pääsen eroon jättiputkista? Kuka vastaa jättiputkien torjunnasta?

Jättiputket ovat uusia tulokkaita Suomen luonnossa, jotka voimakkaan kilpailukykynsä ansioista syrjäyttävät kotimaista kasvi- ja eläinlajistoa.  Alunperin jättiputki tuotiin koristekasviksi puutarhoihin,josta se on lähtenyt leviämään luontoon. Ns. yleisillä alueilla kasvin hävityksestä huolehtii kaupungin/kunnan viherpalvelut, yksityisillä mailla kasvin hävitys tulisi tehdä kiinteistön omistajan toimesta.

 Jättiputkia voi torjua kahdella tapaa:

1) mekaanisesti
2) kemiallisesti 

1) Mekaaninen torjunta sopii etenkin pieniin kasvustoihin, sillä se on melko työlästä. Mekaanisessa torjunnassa kasvi poistetaan katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla 10-20 cm:n syvyydestä.  Kasvin juuri tulee kuivattaa tai polttaa leviämisen estämiseksi, lehdet ja varren voi kompostoida.

Mikäli kasvia ei haluta kaivaa ylös maasta, leviämistä voi estää katkaisemalla putken kukinto ennen siementen valmistumista elo-syyskuussa.  Tässä tapauksessa kukinnot tulee kuitenkin kerätä pois huolellisesti ja polttaa.

Jättiputkea voi myös niittää, tosin se ei tapa putkea, mutta toistuvasti tehtynä se hillitsee putken kasvua ja leviämistä.

Jättiputken kitkeminen sopii ainoastaan ensimmäisen vuoden siementaimiin, jolloin voimakas juurakko ei ole vielä kehittynyt.  

Kasvustojen torjuntaan voi kokeilla myös kasvuston peittämistä esimerkiksi mustalla pressulla, joka muutaman vuoden kuluessa tukahduttaa kasvun.

2) Usean aarin tai sitä suuremman esiintymän torjunnassa on järkevää käyttää kemiallista torjuntaa. Kemiallisella torjunnalla saa hävitettyä kuitenkin vain kasvit, jotka ovat muodostaneet lehdet. Torjunnassa ainetta levitetään kasvin lehdille§ (esim. pensselillä), josta se imeytyy kasviin. Yleensä kemiallisessa torjunnassa käytetään glyfosaattia tehoaineena sisältäviä torjunta-aineita, joita on saatavilla rauta- ja viheralan kaupoista.

Kasvin torjuminen on aina helpointa keväällä kasvun käynnistyessä!
Jättiputken torjunnassa tulee muistaa aina käyttää riittävää suojavarustusta, sillä putken kasvineste aiheuttaa yhdessä auringon uv-säteilyn kanssa iholle palovamman kaltaisia rakkuloita.

Lisätietoja:

 

3. Pihaltani löytyy isoja etanoita, joita epäilen espanjansiruetanoiksi. Miten pääsen etanoista eroon?

Espanjansiruetana on Suomen luonnolle vieras laji, jolle kelpaavat puutarhassa monet kasvit, joita muut etanalajit eivät yleensä syö. Espanjansiruetanakanta voi paikoittain kasvaa hyvin suureksi, jolloin se aiheuttaa monenlaista tuhoa puutarhoissa.

Espanjansiruetana on kooltaan suuri, jopa yli 10 cm:n pituinen. Yleensä sen väritys on punaruskea, mutta väritys voi olla myös musta.  Espanjansiruetanaa ei pidä sekoittaa ukkoetanaan, joka kuuluu Suomen alkuperäiseen lajistoon, eikä sitä ole syytä hävittää. Espanjansiruetanan ja ukkoetanan voi erottaa toisistaan katsomalla vatsan väritystä: espanjansiruetanan vatsapuoli on kokonaan valkoinen, ukkoetanalla vatsan reunustat ovat tummat.

Kotipuutarhoista espanjansiruetanat voi hävittää keräämällä ja upottamalla kiehuvaan veteen. Kuolleet etanat tulisi aina laittaa suljettuun jäteastiaan, jotta ne eivät jää ravinnoksi lajitovereilleen.  Pihalta kanttaavaa myös poistaa etanaa kuivumiselta suojaavat paikat, nurmikko sekä ojien ja teiden pientareiden kasvusto tulisi pitää matalana. Myös talvehtimispaikkoina toimivat lehti- ja risukasat kannattaa poistaa.

Espanjansiruetanaa hävitettäessä olisi hyvä hävittää etanat koko naapurustosta samaan aikaan. On myös hyvä muistaa, ettei etana-alueelta saa kuljettaa maata, kompostia, lehti- tai muita kasvikasoja muualle, jotta etanoiden ja niiden munien leviämiseltä vältytään.

 Lisätietoja:

4. Pihallani kuljeskelee irrallaan haittaa aiheuttava kissa, mitä teen?

Eläinsuojelulain 15 §:n mukaan taajama-alueella irrallaan tavatun kissan saa ottaa kiinni ja toimittaa kunnalliseen talteenottopaikkaan. Mikäli kissan omistaja on tiedossa, tulisi ensin kuitenkin keskustella asiasta hänen kanssa. Kiinni otettu kissa on toimitettava löytöeläintaloon. Järvenpäästä, Keravalta, Mäntsälästä tai Tuusulasta irrallaan löydettyjen kissojen ja muiden seuraeläinten löytöeläinpalvelut hoitaa eläinsuojelukeskus ja -hoitola Onnentassu Riihimäellä. Löydettyjä eläimiä säilytetään tiloissa 15 vrk löytymisestä.

Onnentassu
Pohjoinen rautatienkatu 334
11120 Riihimäki
puh. 050 3384698
elaintenhoitajat(at)eläintenauttajat.org

 

5. Naapurin koira haukkuu pihalla häiritsevästi, miten toimin?

Ympäristökeskukselle tulee usein eläinsuojeluilmoituksia naapurustoa häiritsevästä koirien haukunnasta. Kotirauhaa häiritsevä koiran haukkuminen ei yleensä ole kuitenkaan eläinsuojeluasia. Mikäli on syytä epäillä eläinten huonoa kohtelua, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäreihin. Muissa tapauksissa (kotirauhan häirintä) valvonta kuuluu poliisille.

 


Netland-tuotantoa